Nostan aurinkohattua itselleni, sillä tänään viimeksi aloitin jo kuudelta aamulla 15 muistiinpanosivun läpitussaamisen, jatkaen sitten unia ja kirkon jälkeen(kyllä, osallistun tavallisesti sunnuntaisin radiojumalanpalvelukseen, joskus jopa seisten parhaissa kohdissa) ko. sivujen tallennus tiedostoon kaksisorminäppäin-vauhdilla oli vain ajan kysymys, kun ensin luin kirjasta vastaavan jakson samalla kun poljin kuntoiluannoksen kuntopyörää. 

Olen aika tavalla innoissani nyt käsillä olevasta tehtävästä. Tehtävärunko on otsikoituna kuin puolivalmis kahden kirjan analyysiarviointi. Kunhan lihotan täydellisen tiivistä 10 sivua helposti kattavaa otsikkokehystä toki opiskellulla tiedolla. Ei kiinnostuksen puute, vaan kirjoittaminen on se ongelma ellei tehtävänannon mukainen kappalejako löydy kansisivulta. viimeksi väsäsin esseetä pitkään, uusin aiheen käsittelytapaa ja lopulta lähetin opettajalle ennen kuin pilaisin koko työn. Arvionti oli armollinen, pituus lie ansaitsi kolmosen(taas-olen tehnyt kaksi kurssia kuudesta hyväksytysti, pian kolme ). Nyt edellytetään tutkivaa oppimisotetta ja ajattelua, joka näkyy tekstistä. Huh hellettä, menen nukkumaan, jotta aamulla pääsen jatkamaan työtä. Motivaatio on loppukirin ollen huipussaan- kuten minulla aina...tavoittelen kuukauden vaihteeseen tämän nykyisen palautusta, seuraava aikaraja on elokuun puoleenväliin mennessä kaksi muuta, kolmas jäisi myöhemmäksi. Miksen huitaise referoiden joka kirjasta tiedoston, vieraskielisistä senverran kuin ymmärrän. Muotoilut sitten tehtävänannon mukaiset mitenkuten- kyllä kolmosen saisi hyvällä otsikoinnilla eli aiheen opiskeltua. Vaadin itseltä liikaa- ja jähmetyn kuin lähtökuoppiin sensijaan että pikajuoksisin kipinkapin suorituksiin. Ai tällä kelillä...hikipisarat näköä haitaten...

Läheskään kaikki ihmiset eivät ymmärrä opiskelijaa. Taukoa tyynyllä pitäessä tuli tekstaria puhelimeen, olisi yösijan tarve sukulaistytöllä kavereineen. Vastasin ettei pääsykokeisiin luku-urakkaan verrattavan opiskeluduunini keskellä ole edes tilaa, ja kerroin 10 kirjan olevan in english, sekä urakan hellittävän vasta elokuun puolenvälin jälkeen. Tää ei ikävä kyllä ole yläasteen koekimaraan verrattava sessio. Passitin alemyynteihin shoppailemaan tulossa olevat leirintäalueelle, onhan kesä! 

Deittiseuraa hakeva peruskoulupohjakoulutuksen omaava mies kysyi nettisaitilla kahville, enkä tiedä ymmärtääkö ollenkaan etten harrasta nyt deittirallia! Tämä koetus on prosessi, joak ottaa aikaa 24/7, tauot tapahtuen epäsäännöllisesti ja aivojen tarvitessa aikaa käsitellä niihin syötettyä tietoa. Olen tavannut kirjastoreissulla vanhan ystävän, kirjastonhoitajan, sekä kutsunut kylään lähes koska vaan kollegankaltaisen, jo eläkkeellä olevan tuttavan, joka hänkin voi tukea minua hankkeessani. Kirjastonhoitaja vei opiskelijan syömään ja sovittiin tavata kun urakka on tauolla, ensi kuussa jossain vaiheessa. Miehiä en nyt mieti, vasta erottua(henkisesti ero ottaa aikaa, vaikka tavattiin viimeksi 2kk sitten koko viime kevään opiskeluaikatauluni sekoittaneen tyypin kanssa. Hän ei tutustumisen alussa olut tyytyväinen aikuisopiskelustatukseen, kannusti sittemmin mutta pilasi mm. yhteen verkkoluentoon osallistumisen. Suhde taisi lopahtaa miehen tajuttua mitä yhteiselämä olisi: opiskeluaikatauluni vaikuttaa paitsi täsmäarkeen, myös muihin tulevaisuudensuunnitelmiin. Matkalla ei ole kirjastoa käytettävissä lyhytlainat viikonlopuksi varattua, eikä käsikirjastoa jaksaisi kantaa rinkassa. Ajatukseni ovat opiskelutyössä niin, etten helposti keskity muuhun/muihin. 

Luulisi että saan aikaan ihmeitä, mutta prosessissa on jumitusta ilman ulkoisia häiriötekijöitäkin. Riittävä uni, säännöllinen päivärytmi ja tauotus sekä relaamisvaihe ovat tärkeitä, hapensaanti eli ulkoilu päivittäin myös. Liikkua voin kuntopyörän päällä kirjan kanssa, tai stepperillä vartin kerrallaan. Käytännössä otan paineita saamattomuudestani, nukun huonosti, stressaan kotitoimiston ja kodinhoidon vaatimastakin ajasta, sen opiskelulta viemästä. En todellakaan siedä häirintää! Nyt kirjan kimppuun- ei kun kirjojen!

Suoritin viime vuoden loppuun mennessä arvosanan, joka oikeutti keskiarvosanalla "hyvä" jatko-opiskelun. Ilmottauduinkin uuden vuoden alussa tekemään 100 opintopisteen korkuista vuorta matkalla kohti maisterin tutkintoa. Kasassa on tällä hetkellä 25+25+8=58 op, eli puoliväliaikatiedotuksen paikka.

Olen saanut lainattua viiden kurssin 10 teosta siten, että yhdestä otin kopioita ja toisen referoin käsin vihkoon junamatkoillani alkukesästä, ennen kuin kirjat oli palautettava. Kahdeksan opusta on nyt ruokasalin pöydällä siis viidessä pinossa, kirjoista viisi englanninkielisiä, ikään kuin ei olisi tarpeeksi vaikea kahlata läpi äidinkielistä ammattisanastoa. Olen saanut ensimmäisestä esseetehtävästä kolmosen eli hyvän arvosanan senjälkeen kun yliopistolta ilmoitettiin opetussuunnitelman muuttuvan kesken kaiken. Vanhoilla vaatimuksilla on aikaa tehdä koko 38 op duuni tämän vuoden loppuun mennessä eli puolet nopeampaan tahtiin kuin kahden vuoden opiskeluoikeusaika edellyttäisi. 

Viisi kymmenen sivun esseekirjoitusta onkin koneella tiedostoina, osassa otsikointi valmiina. Puolivalmiita tehtäviä on pari, mutta joudun priorisoimaan tekemisiä teosten laina-aikojen puitteissa. Toisaalta kaikkia viittä tehtävää ei ole kiire palauttaa uuden OPS:n alamispäivään 1.8. mennessä,voin tuolloin ilmoittautua kahdelle verkko- ja ryhmätyökurssille, joista toinen on opinnäytetyö osana kandin tutkintoa. Siihen osallistumiseen vaadittavat kurssit minulla on jo tehtynä, joten tavallaan voin relata. En sittenkään, sillä 18.8. mennessä nämä viisi työtä olisi saatava valmiiksi, tuolloin alkaa em. proseminaariin valmistautuminen ja lokakuussa verkkokurssi, joihin kahteen on keskityttävä tosissaan. Suorituksia on nyt saatava aikaan ennen muuta, vaikka sitten lainakirjoja erääntyisi sakkoa kerryttäen. Ennen ilmoittautumisia on parempi olla palautettuja kurssitehtäviä edes pari lisää...opettajien takia.

Luin itsenäisen opiskelun korkeakoulutasolla voiman olla esterata, ja saan opinto-oppaasta ohjeen suuntautua tavoitteisesti oppimisprosessiin heti alussa. Realistinen tavoitteeni on suorittaa mahdollisimman monta opintopistettä opinto-oikeuden puitteissa eli muutaman seuraavan kuukauden aikana. Oletan aikaa olevan jopa viisi kuukautta. Saan kolme pistettä kasaan oppimistehtävästä, joka on puolivalmis. Kahden opintopisteen tehtävän pitäisi olla nopeampi tehdä seuraavaksi, eli on täysin mahdollista saada kaikki 25 opintopistettä eli arvosana viidessä kuukaudessa kasaan, onhan valmiina jo viisi! Neljä opintopistettä kuukaudessa, tarkoittaa keskimäärin kahta oppimistehtävää kuukaudessa. Ei haittaa, vaikka jää aikaa korjata kunnolla bumerangina palautuneita, eikä tarkoitus ole jättää loppukirin varaan koko suoritusta. Olen jo jatko-suorittaja, haluan tämän arvosanan kerralla läpi. Minulla kun on vaikka kesäyliopistossa paikattavaa yhden toisen kurssin vaatimuksissa...ihan yleisiä kursseja jatkoa ajatellen, kuten "tieteellisen tutkimuksen perusteet"...en saanut tehtävää läpi kun yritin suoritusta tutkimalla kopioimaani cumu-tasoista gradua, kiinnostavasta aiheesta mutta myöhästyen palauttamisessa ensinnäkin...

Leväperäinen ja keskenjättävä yliopisto-opiskelija olen ollutkin, sen jälkeen kun tentin kuivamustekynällä kirjoittaen ja ensimmäisten joukossa salista poistuen ensimmäisen approni, osallistuin kansanopistovuonna iltaisin tutorohjaukseen ja luin kirjat joskus vain selaillen läpi. Nyt aiheeni on itselleni kuluneen syksyn töistäkin tuttua jauhamista, eipä juuri uuden opettelua. Luulisi siis lahjakkaan kirjoittajan muutakin kuin miettivän työpisteen sijaintia. Vaikka siitähän se SUUNTAAMINEN opiskeluun alkaa, vai mitä? Alas istumisesta.