Nostan aurinkohattua itselleni, sillä tänään viimeksi aloitin jo kuudelta aamulla 15 muistiinpanosivun läpitussaamisen, jatkaen sitten unia ja kirkon jälkeen(kyllä, osallistun tavallisesti sunnuntaisin radiojumalanpalvelukseen, joskus jopa seisten parhaissa kohdissa) ko. sivujen tallennus tiedostoon kaksisorminäppäin-vauhdilla oli vain ajan kysymys, kun ensin luin kirjasta vastaavan jakson samalla kun poljin kuntoiluannoksen kuntopyörää. 

Olen aika tavalla innoissani nyt käsillä olevasta tehtävästä. Tehtävärunko on otsikoituna kuin puolivalmis kahden kirjan analyysiarviointi. Kunhan lihotan täydellisen tiivistä 10 sivua helposti kattavaa otsikkokehystä toki opiskellulla tiedolla. Ei kiinnostuksen puute, vaan kirjoittaminen on se ongelma ellei tehtävänannon mukainen kappalejako löydy kansisivulta. viimeksi väsäsin esseetä pitkään, uusin aiheen käsittelytapaa ja lopulta lähetin opettajalle ennen kuin pilaisin koko työn. Arvionti oli armollinen, pituus lie ansaitsi kolmosen(taas-olen tehnyt kaksi kurssia kuudesta hyväksytysti, pian kolme ). Nyt edellytetään tutkivaa oppimisotetta ja ajattelua, joka näkyy tekstistä. Huh hellettä, menen nukkumaan, jotta aamulla pääsen jatkamaan työtä. Motivaatio on loppukirin ollen huipussaan- kuten minulla aina...tavoittelen kuukauden vaihteeseen tämän nykyisen palautusta, seuraava aikaraja on elokuun puoleenväliin mennessä kaksi muuta, kolmas jäisi myöhemmäksi. Miksen huitaise referoiden joka kirjasta tiedoston, vieraskielisistä senverran kuin ymmärrän. Muotoilut sitten tehtävänannon mukaiset mitenkuten- kyllä kolmosen saisi hyvällä otsikoinnilla eli aiheen opiskeltua. Vaadin itseltä liikaa- ja jähmetyn kuin lähtökuoppiin sensijaan että pikajuoksisin kipinkapin suorituksiin. Ai tällä kelillä...hikipisarat näköä haitaten...