Läheskään kaikki ihmiset eivät ymmärrä opiskelijaa. Taukoa tyynyllä pitäessä tuli tekstaria puhelimeen, olisi yösijan tarve sukulaistytöllä kavereineen. Vastasin ettei pääsykokeisiin luku-urakkaan verrattavan opiskeluduunini keskellä ole edes tilaa, ja kerroin 10 kirjan olevan in english, sekä urakan hellittävän vasta elokuun puolenvälin jälkeen. Tää ei ikävä kyllä ole yläasteen koekimaraan verrattava sessio. Passitin alemyynteihin shoppailemaan tulossa olevat leirintäalueelle, onhan kesä! 

Deittiseuraa hakeva peruskoulupohjakoulutuksen omaava mies kysyi nettisaitilla kahville, enkä tiedä ymmärtääkö ollenkaan etten harrasta nyt deittirallia! Tämä koetus on prosessi, joak ottaa aikaa 24/7, tauot tapahtuen epäsäännöllisesti ja aivojen tarvitessa aikaa käsitellä niihin syötettyä tietoa. Olen tavannut kirjastoreissulla vanhan ystävän, kirjastonhoitajan, sekä kutsunut kylään lähes koska vaan kollegankaltaisen, jo eläkkeellä olevan tuttavan, joka hänkin voi tukea minua hankkeessani. Kirjastonhoitaja vei opiskelijan syömään ja sovittiin tavata kun urakka on tauolla, ensi kuussa jossain vaiheessa. Miehiä en nyt mieti, vasta erottua(henkisesti ero ottaa aikaa, vaikka tavattiin viimeksi 2kk sitten koko viime kevään opiskeluaikatauluni sekoittaneen tyypin kanssa. Hän ei tutustumisen alussa olut tyytyväinen aikuisopiskelustatukseen, kannusti sittemmin mutta pilasi mm. yhteen verkkoluentoon osallistumisen. Suhde taisi lopahtaa miehen tajuttua mitä yhteiselämä olisi: opiskeluaikatauluni vaikuttaa paitsi täsmäarkeen, myös muihin tulevaisuudensuunnitelmiin. Matkalla ei ole kirjastoa käytettävissä lyhytlainat viikonlopuksi varattua, eikä käsikirjastoa jaksaisi kantaa rinkassa. Ajatukseni ovat opiskelutyössä niin, etten helposti keskity muuhun/muihin. 

Luulisi että saan aikaan ihmeitä, mutta prosessissa on jumitusta ilman ulkoisia häiriötekijöitäkin. Riittävä uni, säännöllinen päivärytmi ja tauotus sekä relaamisvaihe ovat tärkeitä, hapensaanti eli ulkoilu päivittäin myös. Liikkua voin kuntopyörän päällä kirjan kanssa, tai stepperillä vartin kerrallaan. Käytännössä otan paineita saamattomuudestani, nukun huonosti, stressaan kotitoimiston ja kodinhoidon vaatimastakin ajasta, sen opiskelulta viemästä. En todellakaan siedä häirintää! Nyt kirjan kimppuun- ei kun kirjojen!